Loading...

Nykypäivän kiireisessä elämäntahdissa on vaikea saada kaikkia kehon tarvitsemia hivenaineita. Näihin sisältyvät keholle tärkeät omega-3- ja omega-6-rasvahapot, jotka ovat välttämättömiä solujen uusiutumiselle ja palautumiselle, verisuonien ja hermojen kehittymiselle sekä myös ihon rakenteen ylläpidolle.

Oma kehomme ei tuota omega-3- ja omega-6-rasvahappoja, joten on välttämätöntä, että saamme ne ruokavaliostamme.

Mitkä ovat näiden rasvahappojen tehtävät?

Myös kiireisessä ja nopeatahtisessa päivärytmissämme olisi tärkeää seurata mitä syömme, jotta saisimme riittävän paljon vitamiineja, mineraaleja sekä muita tärkeitä ravintoaineita.

Omega-3- ja omega-6-rasvahapot ovat monityydyttymättömiä rasvahappoja. Niillä on suuri merkitys tulehdusprosessien normaalissa kulussa ja normaalien immuunivasteiden muodostumisessa, koska nämä hapot stabiloivat immuunijärjestelmän solukalvoja. Ehdottomasti välttämättömiä monityydyttymättömiä rasvahappoja ovat linolihappo (omega-6), linoleenihappo (omega-3) ja öljyhappo (omega-9).

Muut ihmiskeholle välttämättömät pitkät tyydyttymättömät rasvahapot muodostuvat mainituista rasvahapoista tai ne saadaan ruokavaliosta. Siksi on välttämätöntä varmistaa, että omega-3- ja omega-6-rasvahapot saadaan ruokavalion mukana.

Omega-3-rasvahapot ylläpitävät solukalvoja joustavassa tilassa, edistävät sydän- ja verisuoniterveyttä ja vähentävät tulehduksia. Itse asiassa ne vaikuttavat positiivisesti koko kehon toimintaan aina vauvan kehityksestä oikeanlaiseen verkkokalvon toimintaan. Myös aivojen toiminta ja mieliala paranevat omega-3-rasvahapoilla, ja neurologisten sairauksien riski vähenee.

Omega-6-rasvahapot puolestaan vaikuttavat suotuisasti sydämen ja verisuonten terveyteen, edistävät immuniteettia ja osallistuvat myös kehon aineenvaihduntaprosesseihin. Ne ovat myös välttämättömiä aivojen normaalille toiminnalle sekä hiusten ja kynsien kasvulle.

Tärkeää on omega-3- ja omega-6-rasvahappojen välinen suhde.

Koska omassa kehossamme ei ole entsyymejä, jotka tuottavat näitä rasvahappoja, voimme luottaa vain ruokavalioomme varmistaaksemme omega-3:n ja omega-6:n oikean tasapainon kehossa.

Nykyään suurin osa väestöstä saa ravinnosta pääasiassa omega-6-rasvahappoja, ja omega-3- rasvahappopitoisuudet ovat ennennäkemättömän pieniä. Olemme sopeutuneet omegoiden suhteeseen ruokavaliossamme 1:4 tai jopa 1:6 (omega-3 : omega-6), jossa omega-6:n pitoisuus on 4–6 kertaa suurempi kuin omega-3:n. Nykyaikainen päivittäinen ruokavaliomme sisältää näitä rasvahappoja hyvin epäsuhtaisesti: omega-3:n ja omega-6:n välinen suhde voi olla 1:10 ja Yhdysvalloissa jopa 1:20.

Liialliset määrät omega-6-rasvahappoja tai tarkemmin sanoen vääränlainen suhde omega-3- ja omega-6-rasvahappojen välillä voivat edistää kehon tulehduksellisia prosesseja, vaikuttaa haitallisesti verisuonten sisäkerroksen toimintaan ja vähentää HDL-kolesterolin eli hyvän kolesterolin pitoisuutta. Liiallinen omega-3:n käyttö puolestaan pidentää verenvuotoaikaa.

Mikä sekoittaa rasvahappojen suhteen?

Tärkein syy siihen, miksi omega-3:n ja omega-6: n suhde on muuttunut niin paljon, on yhteiskunnan teollistuminen.

Kasviöljyjen kuten rypsin, soijapavun, auringonkukan jne. lisääntynyt kulutus sekä makkaran, makeisten ja makeiden leivonnaisten liiallinen kulutus lisäävät omega-6-rasvahappojen ominaispainoa kehossa.

Valitettavasti elämäntyylimme (stressi, liiallinen sokerin saanti jne.) myös polttaa ruuan mukana saamiamme omega-3-rasvahappoja intensiivisesti. Ongelmaa vahvistaa myös se, että valittavana on yhä vähemmän ruokia, joissa on runsaasti omega-3-rasvahappoja.

Kuinka voin saada molempia rasvahappoja?

Omega-3-rasvahapot kuuluvat välttämättömien rasvahappojen ryhmään. Koska keho ei syntetisoi niitä itse nämä rasvahapot on saatava osana ruokavaliota.

Suurin osa ihmisistä saa omega-3-rasvahappoja paljon vähemmän kuin omega-6-rasvahappoja, siksi on syytä harkita runsaasti omega-3-rasvahappoja sisältävien ruokien lisäämistä ruokavalioon. Laajimmin tunnetut ruoka-aineet, joissa on runsaasti omega-3-rasvahappoja, ovat lohi, silli, makrilli, silakka, taimen ja turska. Tuotteet, jotka sisältävät paljon omega-3-ryhmän lyhyitä rasvahappoja, ovat pellavaöljy, rapsiöljy, soijaöljy, auringonkukkaöljy ja maapähkinät. Löysimme kuitenkin vähemmän tunnetun vaihtoehdon, joka mahdollistaa kaikkien kolmen rasvahapon sekä muiden keholle tarvittavien ravintoaineiden nauttimisen – pergan.

Perga tunnetaan myös mehiläisleipänä, sillä mehiläiset käyttävät sitä proteiinien, hiilihydraattien, vitamiinien ja muiden tärkeiden ravintoaineiden lähteenä. Alun perin pergan tuottamiseksi mehiläiset keräävät siitepölyä, toimittavat sen pesään ja säilövät tyhjään mehiläisvahakennoon. Lisäksi siitepöly sekoitetaan syljen ja nektarin kanssa, mikä antaa sen käymiselle oikeat olosuhteet. Kun kenno suljetaan, käymisprosessi alkaa ja sen lopputuotteena on perga. Tämän ravintopommin tarkoitus on varmistaa, että nuoret mehiläiset saavat kaikki tarvittavat ravintoaineet. Mehiläishoitaja ottaakin kevään pergan sadosta vain pienen osan, varmistaakseen että mehiläispesässä kaikki saavat riittävästi ruokaa.

Mehiläiset ovat siis käyttäneet käymisprosessia jo paljon aiemmin kuin me ihmiset. Tuloksena oleva tuote on paljon arvokkaampi kuin siitepöly, koska monet sen sisältämistä ravintoaineista tulevat kehomme käytettäväksi hajoamisen seurauksena. Lisäksi, perga harvoin aiheuttaa allergioita, toisin kuin siitepöly. Tosin, siitepölyallergikon on oltava varovainen pergan käytön aloittaessaan. Pergaa voi käyttää myös siedätyshoitona.

Pergan erityinen koostumus

Perga on mehiläisten luoma tuote, jossa on todella runsas valikoima biologisesti aktiivisia aineita. Käymisprosessin ansiosta pergalla on lähes kolme kertaa parempi ravintoarvo ja antibakteerinen vaikutus kuin siitepölyllä.

Perga sisältää omega-3-, -6- ja -9-rasvahappoja, ja vieläpä erittäin hyvässä suhteessa, joten siitä on mahdollista saada enemmän omega-3- kuin omega-6-rasvahappoja. Se sisältää myös A-, B1-, B2-, B3-, B6-, C-, PP-, E-, D-, K- ja H-vitamiineja. Pergassa on myös rautaa, magnesiumia, kalsiumia, kaliumia sekä monia muita mineraaleja. Perga sisältää suhteessa enemmän proteiineja kuin maito, liha ja jotkut kalalajit.

Lisäksi, perga tuotetaan ympäristöystävällisellä tavalla, mikä antaa tuotteelle lisäarvoa.